海が凍り、陸が続いている時代、日本とフィンランドは、同じでした。
Meren ollessa jäässä, ennen kuin mantereet erkanivat, Suomi ja Japani olivat yksi ja sama.
クラシック音楽が日本に上陸してから、もはや９０年が達とうとしていますが、いまだかつて日本の音楽大学では、北欧の作曲家の声楽曲が歌われる機会が与えられておりません。
それは言語の問題があるように思えますが、特に、この北欧のシベリウスを含めた北欧の芸術作品においては、学生側に学ぶ機会が与えられていないのが日本の音楽界の悲しい実情のように思えます。
現在は、たまに演奏活動を続けながら、チャンスを待ち続けています。そして世界のチャンスを狙っています。
フィンランンドは、思い描いたとおりに素晴らしい国でした。とても日本人に似ている民族なのです。それは、言葉、生活習慣、感覚全ての面においてです。猫の小判という言葉がありますが、それと同じ諺は、北欧のフィンランドにもあるのです。
海外に行っても、日本人が日本人をやっていればいい。という感覚さえもあります。
水源にも恵まれており、湖が凍ると歩くことが出来ます。
自分は、どうあるべきなのか。何を見つけていくべきなのか、何を選択していくべきなのかは、今、激動の時であると感じます。
Voidaan ajatella, että kieliongelmat on yksi osasyy, erityisesti, opiskelijoilla ei ole mahdollisuutta opiskella Pohjoismaiden säveltäjien teoksia Sibelius mukaanlukien. Tämä on Japanin musiikkiyhdyskunnan surullinen nykytila. Nykyään esiinnyn silloin tällöin erilaisilla Japanin estradeilla, mutta pidän kiinni omista mahdollisuuksistani. Tavoitteenani ovat suuren maailman suuret mahdollisuudet.
Suomi on upea maa, kuten etukäteen kuvittelinkin. Ihmiset muistuttavat monella tapaa japanilaisia. Tämä näkyy kielessä, elintavoissa, tunteissa ja kaikkialla. Japanilaiset ilmaisut, kutan 'antaa kissalle riisiä' ovat hyvin samantyyppisiä kuin suomalaiset sanonnat. Minusta tuntuu, että vaikka olenkin ulkomailla,voin elää tavallista japanilaisen elämääni.
Veden lähteitä on paljon, ja järvien jäädyttyä niiden päällä voi kävellä-
Millainen minun pitäisikään olla? Mitä minun pitäisi etsiä, minkälaisia asioita järjestää? Nyt, 29-vuotiaana minusta tuntuu, että on aika tehdä valintoja.
Klassisen musiiki rantautumisesta Japaniin on kulunut jo liki 100 vuotta, mutta silti Japanin musiikkiyliopistoissa ei ole mahdollisuutta laulaa Suomen säveltäjien teoksia.
